Siirry pääsisältöön

Työstäminen

Kun koiralla on toimintakykyä ja röyhkeyttä, se tuottaa hivenen haasteita hallinnan tekemiseen. Raimon kanssa olen joutunut nakkaamaan romukoppaan monet opit, millä tähän asti olen koiran saanut koulutettua, sillä ne ei vain toimi. Se on (plelottavan) älykäs. Painimalla ja "näyttämällä koiralle sen paikan" en ole päässyt puusta pitkälle, vaan olen joutunut käyttämään huomattavia kiristys, lahjonta ja uhkailu -repertuaariani, jotta saan tuon kiedottua pikkurillini ympärille.

Sitten mennään treenaamaan ja tuo koira näyttää keskaria nakaten niskojaan mun hallintayrityksille. Eniten kait mua näissä jännittää se, kun sieluni silmin näen kokeessa käyvän samoin. Erehdyn antamaan tuolle vapautusta merkkaavan signaalin ja sitten on peli menetetty.

Onneksi mulla on tällä hetkellä hyvä tiimi takana, joilta vinkkiä löytyy ja on tuttuja, joiden puoleen kääntyä, jos oikein hankalaksi menee. Tuohan kyllä tekee hommia mulle, mutta kun se palkan saa itselleen, lähtee herkästi rallattelemaan. Sillon mulla lähinnä räjähtää päässä, ja tilanne on Raimo 1- meitsi 0. No, tätä työstetään ja kokeessahan ei palkkaa tipu kuin vasta kentältä poistuttuamme, joten oletettavasti tämä vältetään. Välillä jopa keksin hyvän konstin tuohon sikailuun, joka tehoaa.

Laumasta eristämistä olen käyttänyt viime aikoina paljon. Se on kohtuu tehokas konsti, millä saa hyvin tehtyä selväksi, mitä ei kannata tehdä. Hekumoin tilanteella, kun saadaan oikein koko treeniporukan voimin se tehtyä, mutta vielä ei ole siihen pisteeseen menty. Laumasta pois ajamista haluan myös testata, mutta se pitää tehdä suljetussa tilassa ensin, jotta viesti menee kunnolla perille.  Nämä on niitä keinoja, millä mennään, kun perkele ei tehoa.

Onneksi palkkaaminen on helppoa, muuten leviäis pää :D

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Morjensta pöytään

Lopahti tuo kirjoittelu ihan tyynnin, kun tuntui, ettei kirjoittamillani jutuilla ollut muuta merkitystä kuin niiden ulostaminen omasta päästäni kirjoitettuun muotoon. Mitään en lupaa sitten nytkään, kirjoittelenko yhtään sen enempää. Pitää varmaan myös tarkistaa, onko lukijoitakaan enää listoilla :D Vaan mepä ollaan Raimon kanssa reenattu ahkeraan. Viime kesän lopusta pitkälle syksyyn painiskelin murkkuikäisen, korvattoman uroskoiran kanssa, vaan kyllä tässä alkaa valoa näkyä tunnelin päässä! Kyllähän minä tiesin, mitä oon ottamassa ja ettei tää helppoa tuu oleen. Välillä oon ollu viittä vaille kinttaita tekemässä, mutta isoimman osan ajasta oon ihan hiton onnellinen, kun tuo koira on mulle päätynyt! Tottista väännetään harvase päivä. Alan sinällään olla tyytyväinen mielentilaan, minkä oon saanu Raimolle luotua. Nyt kun siihen sais kestävyyttä ja häiriönsietoa, niin varmana alkas olla hyvä. Suunnitelmissa on keväälle tahi alkukesälle käydä BH-koe tekemässä, nin päästään keskittymä

Muutoksia

Nyt alan pikkuhiljaa toipua Brimin luopumisesta aiheutuneesta häpeästä, tuskasta ja ahdistuksesta. Minulla ei vain enää rahkeet riittäneet ja niinpä päätin luopua Brimistä, joka muutti takaisin Sanna-kasvattajalleen. Uskon ja luotan siihen, että siellä se saa ansaitsemaansa ymmärrystä, hellyyttä ja huomiota. Minä sitten jatkan yhden koiran kanssa. Raimo on edelleen "kaikessa ärsyttävyydessään ihan söpö". Se on energinen, vietikäs, välillä niin rasittava ja silti niin rakas. Eihän mulla ihan niin aktiivinen tämä ensimmäinen vuosi ole ollut kuin toivoin ja suunnittelin Raimon kotiutuessa viime kesänä. Mutta ei meillä mikään hoppu ole, tehdään siihen tahtiin kuin oma fiilis ja jaksaminen riittää. Katseet meillä on tulevaan. Toivottavasti se on hyvä ja onnekas.

Virheistä oppii

Muistilista seuraavalla jäljelle: 1. Mieti tuulensuuntaa. 2. Loppupalkka suljettuun purkkiin. 3. Koiralle pikkanen nälkä päälle. 4. Rauhallisuus. 5. Rutiinien muodostaminen jo heti alusta. 6. Mitä ruokaa jäljelle? Ei siis mennyt ihan putkeen meidän toinen jälki. En funtsinut asioita loppuun asti, joten seuraavalle jäljelle täytyy nyt ihan mietinnän kanssa tehdä suunnitelma, että päästäisiin kunnolla alkuun. Täytyy myös jatkossa suunnitella tarkkaan, milloin lähden jälkeä tekemään. Huomaa, että on pitkä aika siitä, kun olen kouluttanut viimeksi koiraa jäljelle. Muistan kyllä, että samanlaista säätämistä tämä alku oli Briminkin kanssa sillä erotuksella, että silloin minulla oli vähemmän tietoa ja taitoa. Ilmoitin meidät paikallisen palveluskoirayhdistyksen peltojälkikurssille, jonka vetää Vesa Kuosmanen. Toivotaan, että mahdutaan sekaan harjotuskoirakoksi! Se sijoittuu kesäkuun alkuun, niin saa samantien potkua jälkihommiin. Odotellessa jäljen vanhentumista tehtiin pientä to