KATSEET KOHTI TULEVAA

Muistilista seuraavalla jäljelle: 1. Mieti tuulensuuntaa. 2. Loppupalkka suljettuun purkkiin. 3. Koiralle pikkanen nälkä päälle. 4. Rauhallisuus. 5. Rutiinien muodostaminen jo heti alusta. 6. Mitä ruokaa jäljelle? Ei siis mennyt ihan putkeen meidän toinen jälki. En funtsinut asioita loppuun asti, joten seuraavalle jäljelle täytyy nyt ihan mietinnän kanssa tehdä suunnitelma, että päästäisiin kunnolla alkuun. Täytyy myös jatkossa suunnitella tarkkaan, milloin lähden jälkeä tekemään. Huomaa, että on pitkä aika siitä, kun olen kouluttanut viimeksi koiraa jäljelle. Muistan kyllä, että samanlaista säätämistä tämä alku oli Briminkin kanssa sillä erotuksella, että silloin minulla oli vähemmän tietoa ja taitoa. Ilmoitin meidät paikallisen palveluskoirayhdistyksen peltojälkikurssille, jonka vetää Vesa Kuosmanen. Toivotaan, että mahdutaan sekaan harjotuskoirakoksi! Se sijoittuu kesäkuun alkuun, niin saa samantien potkua jälkihommiin. Odotellessa jäljen vanhentumista tehtiin pientä to

Brimin kanssahan me silloin alkuvuodesta käytiin niissä meidän ainoiksi jääneissä hakutreeneissä, mistä jäi kipinä palamaan. Ilmotin siis minut ja Raimon haun alkeiskurssille, joka alkoi tänään. Arvelin, että haku passaisi Raimolle sen nopeuden ja ketteryyden takia ja minulle taas sen takia, että siinä saa samalla vähän sosialisoida ihmisten kanssa, vaikka koirat onkin pääosassa. Toisekseen se olisi meille varalaji, mikäli jostain kummallisesta syystä suojelu tyssäisi. Ja mikäli pohjat saataisiin hyvästi tehtyä, siinä voisi myös kilpailla (voi että tätä mun kilpailuviettiä). Tämä hakukurssi edustaa ns. modernia hakukoulutusta, joka on käsittääkseni enemmän valloillaan naapurimaissamme Ruotsissa ja Norjassa. Toinen kouluttajista on kouluttanut tällä metodilla koiransa (näyttelytulosta vaille) käyttövalioksi ja toinen on hyvää vauhtia siihen suuntaan menossa. Tarkoitus on siis se, että ohjaaja on mahdollisimman ärsykkeetön ja vain toimii statistina, kun koira hoitaa homman itse. Koiral

Alkaa selvästi olla talvi selätetty, vaikka kevät onkin ihan myöhässä. Kenttiä alkaa olla sen verran sulana, että ei ole enää kuin pakata lapset ja koira autoon ja hurauttaa treenaamaan! Ollaankin nyt intouduttu ihan tosissaan ja treenimäärä on alkanut olla 4-5 kertaa viikossa. Sen huomaa sekä itsessä että koirassa, että kivaa on!  Jälkeä on ollut haasteellista treenata, sillä maa on vielä niin pölisevää. Piti minun kuitenkin kertaalleen käydä, ihan mielenkiinnosta. Eihän se nyt ihan putkeen mennyt, mutta ens kerralla uusi yritys eri konsteilla. Eilen satoi lunta/räntää/vettä, että eiköhän tuonne voi mennä jäljen uudestaan tekemään. Eilen myös huomasin, että minulla on murkkuikäinen koira, joka hivenen kokeilee auktoriteettiani. Kotonahan tuo toimii ku unelma, samoin tutulla kentällä, mutta auta armias kun uudelle kentälle mennään, niin korvat katoaa! En kuitenkaan halua taluttimeen sitä sitoa koko ajaksi, sillä hallinta tehdään kuitenkin tulevissa harrastustoiminnoissa koiran olle