Nyt alan pikkuhiljaa toipua Brimin luopumisesta aiheutuneesta häpeästä, tuskasta ja ahdistuksesta. Minulla ei vain enää rahkeet riittäneet ja niinpä päätin luopua Brimistä, joka muutti takaisin Sanna-kasvattajalleen. Uskon ja luotan siihen, että siellä se saa ansaitsemaansa ymmärrystä, hellyyttä ja huomiota. Minä sitten jatkan yhden koiran kanssa. Raimo on edelleen "kaikessa ärsyttävyydessään ihan söpö". Se on energinen, vietikäs, välillä niin rasittava ja silti niin rakas. Eihän mulla ihan niin aktiivinen tämä ensimmäinen vuosi ole ollut kuin toivoin ja suunnittelin Raimon kotiutuessa viime kesänä. Mutta ei meillä mikään hoppu ole, tehdään siihen tahtiin kuin oma fiilis ja jaksaminen riittää. Katseet meillä on tulevaan. Toivottavasti se on hyvä ja onnekas.
Treeniä hollanninpaimenkoiran kanssa. Lajina suojelu.