KATSEET KOHTI TULEVAA

Raimon kanssa ollaan hommailtu kovasti. Jos ei treenattu, niin sitten muuten kuljailtu. Tiistaina tehtiin uusi aluevaltaus ja käytiin ihan ensimmäistä kertaa näto-treeneissä! Hirveellä kiireellä mentiin, hirveetä häsläystä näyttelyremmin kanssa, mikä oli ihan susi ja eikun treenaan! Olin varautunut säntäilyyn, hökelehtimiseen ja muuhun vastaavaan säätämiseen Raimon osalta. Vaan niin se vaan raitapoika minut yllätti! Toki oli pientä hästäämistä havaittavissa, hajuja ois ollu niin maan mahottomasti, mutta yleisesti ottaen Raimon mielentilaa ois voinu kuvailla lunki-sanalla. Se katseli, ihmetteli, tohotti, mutta silleen mukavasti. Välillä istuskelin omaa vuoroani odotellessa maassa ja Raimo pötkötti vieressä pistä maate -käskyllä. Se jopa kääntyi kyljelleen rapsutusten toiveessa! Noin muutoin Raimo esiintyi mallikelpoisesti. Juoksemistahan meidän pitää varmaan vielä harjoitella, mutta ei sekään huonoa ole. Seistähän Raimo osaa ja sen se osaa tehdä justiinsa hienosti. Sitten tuli jänni

Käytiin Raimon kanssa viikko sitten Tampereella kuokkimassa Azuricoyotes-leirillä Tampereella. Majapaikkana oli mukava mökki jokunen kymmenen kilometriä ennen Tamperetta nätin järven rannalla. Perille päästiin Raimon kanssa illalla kahdeksan maissa, sillä otettiin reissaaminen ihan pitemmän kaavan kautta. Vähän väsytti, mutta mieli oli intoa täynnä! Tarkoituksena oli viikonloppuna aikaa ottaa peltojälkeä, hakua ja tottista. Perjantai-iltana jo, väsymyksestä huolimatta, väännyin läheiselle lainaksi saadulle pellolle tekeen jälkeä. En tohtinut pitkää pätkää tehdä, kun oltiin ekan kerran moisella alustalla ja namitin joka askeleen. Lähetys ei mennyt lähellekään putkeen, mutta kun Raimo jäljelle pääsi, niin hienostihan se haisteli. Jonkin verran häiriötä ja pientä mitäs minä olinkaan tekemässä- tunnelmaa aiheutti toinen koirakko, mutta pienellä avustuksella siitä päästiin eteenpäin. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut tehdä pitemmänkin jäljen. Lauantaina matkattiin pk-majalle, missä us