Raimon kanssa ollaan hommailtu kovasti. Jos ei treenattu, niin sitten muuten kuljailtu. Tiistaina tehtiin uusi aluevaltaus ja käytiin ihan ensimmäistä kertaa näto-treeneissä! Hirveellä kiireellä mentiin, hirveetä häsläystä näyttelyremmin kanssa, mikä oli ihan susi ja eikun treenaan!
Olin varautunut säntäilyyn, hökelehtimiseen ja muuhun vastaavaan säätämiseen Raimon osalta. Vaan niin se vaan raitapoika minut yllätti! Toki oli pientä hästäämistä havaittavissa, hajuja ois ollu niin maan mahottomasti, mutta yleisesti ottaen Raimon mielentilaa ois voinu kuvailla lunki-sanalla. Se katseli, ihmetteli, tohotti, mutta silleen mukavasti. Välillä istuskelin omaa vuoroani odotellessa maassa ja Raimo pötkötti vieressä pistä maate-käskyllä. Se jopa kääntyi kyljelleen rapsutusten toiveessa!
Noin muutoin Raimo esiintyi mallikelpoisesti. Juoksemistahan meidän pitää varmaan vielä harjoitella, mutta ei sekään huonoa ole. Seistähän Raimo osaa ja sen se osaa tehdä justiinsa hienosti. Sitten tuli jännitysmomentti, kun näto-treenien vetäjä tuli meidän luo ja piti katsoa hampaat. Niitähän Raimolta ei ole katsonut muut kuin minä ja sen pari hassua kertaa elli siellä käydessämme. Ei niin mitään ongelmaa. Kulkusten tarkistaminen toki aiheutti pientä vilkuilua taaksepäin, mutta ei se kopelointiin muutoin reagoinut juuri mitenkään.
Tästä innostuneena tärskäytettiin perjantai-illaksi Iihin mätsäreihin. Rovaniemi KV:ssa on miestuomari eikä Raimoa ole miehet paljoa kopeloineet, joten lähdimme hakemaan kokemusta sekä miestuomarista että koirapaljoudesta. Omaa vuoroa jouduttiin tovi odottelemaan, joten hyvää harjoitusta saatiin siitäkin. No, miestuomari ei aiheuttanut sen ihmeempää reaktiota kuin näto-treenien naisvetäjäkään. Eikä koirapaljous. Sellaista normaalia hökeltämistä, mitä tuommoiselta keskenkasvuiselta urokselta voi odottaakin, mutta ei muuta. Voi että, mamma on nyt niin ylpeä, että vois vaikka itkeä! Kyllähän me kovastikin kehdataan mennä esiintymään ihan oikeaan näyttelykehään!
Olin varautunut säntäilyyn, hökelehtimiseen ja muuhun vastaavaan säätämiseen Raimon osalta. Vaan niin se vaan raitapoika minut yllätti! Toki oli pientä hästäämistä havaittavissa, hajuja ois ollu niin maan mahottomasti, mutta yleisesti ottaen Raimon mielentilaa ois voinu kuvailla lunki-sanalla. Se katseli, ihmetteli, tohotti, mutta silleen mukavasti. Välillä istuskelin omaa vuoroani odotellessa maassa ja Raimo pötkötti vieressä pistä maate-käskyllä. Se jopa kääntyi kyljelleen rapsutusten toiveessa!
Noin muutoin Raimo esiintyi mallikelpoisesti. Juoksemistahan meidän pitää varmaan vielä harjoitella, mutta ei sekään huonoa ole. Seistähän Raimo osaa ja sen se osaa tehdä justiinsa hienosti. Sitten tuli jännitysmomentti, kun näto-treenien vetäjä tuli meidän luo ja piti katsoa hampaat. Niitähän Raimolta ei ole katsonut muut kuin minä ja sen pari hassua kertaa elli siellä käydessämme. Ei niin mitään ongelmaa. Kulkusten tarkistaminen toki aiheutti pientä vilkuilua taaksepäin, mutta ei se kopelointiin muutoin reagoinut juuri mitenkään.
Tästä innostuneena tärskäytettiin perjantai-illaksi Iihin mätsäreihin. Rovaniemi KV:ssa on miestuomari eikä Raimoa ole miehet paljoa kopeloineet, joten lähdimme hakemaan kokemusta sekä miestuomarista että koirapaljoudesta. Omaa vuoroa jouduttiin tovi odottelemaan, joten hyvää harjoitusta saatiin siitäkin. No, miestuomari ei aiheuttanut sen ihmeempää reaktiota kuin näto-treenien naisvetäjäkään. Eikä koirapaljous. Sellaista normaalia hökeltämistä, mitä tuommoiselta keskenkasvuiselta urokselta voi odottaakin, mutta ei muuta. Voi että, mamma on nyt niin ylpeä, että vois vaikka itkeä! Kyllähän me kovastikin kehdataan mennä esiintymään ihan oikeaan näyttelykehään!
Kommentit
Lähetä kommentti