Haku!

Brimin kanssahan me silloin alkuvuodesta käytiin niissä meidän ainoiksi jääneissä hakutreeneissä, mistä jäi kipinä palamaan. Ilmotin siis minut ja Raimon haun alkeiskurssille, joka alkoi tänään. Arvelin, että haku passaisi Raimolle sen nopeuden ja ketteryyden takia ja minulle taas sen takia, että siinä saa samalla vähän sosialisoida ihmisten kanssa, vaikka koirat onkin pääosassa. Toisekseen se olisi meille varalaji, mikäli jostain kummallisesta syystä suojelu tyssäisi. Ja mikäli pohjat saataisiin hyvästi tehtyä, siinä voisi myös kilpailla (voi että tätä mun kilpailuviettiä).

Tämä hakukurssi edustaa ns. modernia hakukoulutusta, joka on käsittääkseni enemmän valloillaan naapurimaissamme Ruotsissa ja Norjassa. Toinen kouluttajista on kouluttanut tällä metodilla koiransa (näyttelytulosta vaille) käyttövalioksi ja toinen on hyvää vauhtia siihen suuntaan menossa. Tarkoitus on siis se, että ohjaaja on mahdollisimman ärsykkeetön ja vain toimii statistina, kun koira hoitaa homman itse. Koiralle ei anneta mitään apuja, vaan sen annetaan itse hoksata jutun juoni.

Meidän vuoro oli toiseksi viimeisenä. Raimo oli innoissaan radalle lähdössä, vaikka eihän se tiennyt yhtään, mihin oltiin menossa. Ekalla kerralla jouduin saattelemaan Raimon lähes piilolle asti, samoin toisella. Hieman ujostelua oli maalimiestä kohtaan, mikä näkyi muunmuassa toisella kerralla siin, että merkkasi maalimiehen, mutta jäi vähän niinkös hengaileen etäämmälle. Sitten se muisti, että ainiin, sieltähän sai lihapullaa ja kipaisi maalimiehelle. Otettiin vielä toinen kierros, jolloin Raimo pinkoi lähetyksestä suoraan piilolle!

Tykkäsin! Oli kivaa, oli uutta ja oli jännää. Ens lauantaina uudestaan.