Alkaa selvästi olla talvi selätetty, vaikka kevät onkin ihan myöhässä. Kenttiä alkaa olla sen verran sulana, että ei ole enää kuin pakata lapset ja koira autoon ja hurauttaa treenaamaan! Ollaankin nyt intouduttu ihan tosissaan ja treenimäärä on alkanut olla 4-5 kertaa viikossa. Sen huomaa sekä itsessä että koirassa, että kivaa on!
Jälkeä on ollut haasteellista treenata, sillä maa on vielä niin pölisevää. Piti minun kuitenkin kertaalleen käydä, ihan mielenkiinnosta. Eihän se nyt ihan putkeen mennyt, mutta ens kerralla uusi yritys eri konsteilla. Eilen satoi lunta/räntää/vettä, että eiköhän tuonne voi mennä jäljen uudestaan tekemään.
Eilen myös huomasin, että minulla on murkkuikäinen koira, joka hivenen kokeilee auktoriteettiani. Kotonahan tuo toimii ku unelma, samoin tutulla kentällä, mutta auta armias kun uudelle kentälle mennään, niin korvat katoaa! En kuitenkaan halua taluttimeen sitä sitoa koko ajaksi, sillä hallinta tehdään kuitenkin tulevissa harrastustoiminnoissa koiran ollessa irti. Olen ottanut kehiin kahden lelun leikin, joka minusta toimii aika hyvin, mutta vaatii kyllä ihan hirveästi toistoa ja rutiinia. No, enpä minä olettanutkaan tämän olevan helppoa.
Tästähän on ihan moittiminen sitä, etten ole niin paljoa panostanut treenaamiseen talven aikana. Tai niin minusta tuntuu? En tiedä sitten, miten muut tuon ikäiset ja tuon tyyppiset koirat toimii, onko niiden ohjaajat saaneet hallinnan rakennettua paremmin vai onko tämä semmoista ns. tyypillistä käyttämistä. Tiedä häntä, mutta kuten jo aiemmin sanoin, en minä tämän helppoa olettanut olevankaan.
Kesän suunnitelmissa meillä on reissu AC-leirille Brimiä moikkaan. Rovaniemen juhannusnäyttelyyn tärskäytin ilmotuksen menemään ja heinäkuussa meillä on Hevossaaren kasvattitapaaminen täällä Oulussa. Hienolta siis kuulostaa!
Jälkeä on ollut haasteellista treenata, sillä maa on vielä niin pölisevää. Piti minun kuitenkin kertaalleen käydä, ihan mielenkiinnosta. Eihän se nyt ihan putkeen mennyt, mutta ens kerralla uusi yritys eri konsteilla. Eilen satoi lunta/räntää/vettä, että eiköhän tuonne voi mennä jäljen uudestaan tekemään.
Eilen myös huomasin, että minulla on murkkuikäinen koira, joka hivenen kokeilee auktoriteettiani. Kotonahan tuo toimii ku unelma, samoin tutulla kentällä, mutta auta armias kun uudelle kentälle mennään, niin korvat katoaa! En kuitenkaan halua taluttimeen sitä sitoa koko ajaksi, sillä hallinta tehdään kuitenkin tulevissa harrastustoiminnoissa koiran ollessa irti. Olen ottanut kehiin kahden lelun leikin, joka minusta toimii aika hyvin, mutta vaatii kyllä ihan hirveästi toistoa ja rutiinia. No, enpä minä olettanutkaan tämän olevan helppoa.
Tästähän on ihan moittiminen sitä, etten ole niin paljoa panostanut treenaamiseen talven aikana. Tai niin minusta tuntuu? En tiedä sitten, miten muut tuon ikäiset ja tuon tyyppiset koirat toimii, onko niiden ohjaajat saaneet hallinnan rakennettua paremmin vai onko tämä semmoista ns. tyypillistä käyttämistä. Tiedä häntä, mutta kuten jo aiemmin sanoin, en minä tämän helppoa olettanut olevankaan.
Kesän suunnitelmissa meillä on reissu AC-leirille Brimiä moikkaan. Rovaniemen juhannusnäyttelyyn tärskäytin ilmotuksen menemään ja heinäkuussa meillä on Hevossaaren kasvattitapaaminen täällä Oulussa. Hienolta siis kuulostaa!
Kommentit
Lähetä kommentti