Siirry pääsisältöön

Hyvä siittä tulee

Jou!

Taas on tovi vierähtäny edellisestä postauksesta. Se ei ottanu tuulta alleen sillon se kirjottelu, vaan josko nyt.

Kevättä kohti mennään kovasti. Ihan varmasti näin jo pellolla heinää pilkottavan lumen alta, ei siinä oo enää ku puol metriä, ni pääsee jo jälelle! Puruhommissa meillä oli pitkä tauko, mutta nyt päästiin uuteen ryhmään ja hirveä motivaatio päästä kokeeseen tälle kautta. Montaa treeniä ei uuden maalimiehen kanssa olla tehty, opetellaan puolin ja toisin tuntemaan, mutta tavotteet tuntuu olevan samat. Paljon puhutaan ja mietitään treenejä jälkikäteen, mikä on oikeinkin hyvä minusta. Pääsen itekki pätemään välillä ;D Tottiksessa meillä on talvitauko ohi ja ny ollaan otettu urakaksi treenata estenoudot kuntoon kesää ajatellen.

Viime kauden tavotteista meillä toteutui BH ja luonnetestissä käynti. BH oli minusta aivan hyvää settiä siihen koulutustilanteeseen nähen ja luonnetesti meni melko nappiin, 240p+++. Muutenhan kesä meni uidessa ja tottista ja jälkeä tehdessä. Parissa - muistaakseni - koulutuksessakin käytiin ja niistä jäi mukavasti takataskuun juttuja.

Väittäsin, että olen oppinut käsittelemään tuota koiraa. No, koira on kolme, että kyllähän se on ollu jo aikaki oppia. Tietty aina se yllättää, kuten mikä tahansa eläin, mutta niistäkin selvitään. Olen joutunut opettelemaan olemaan ovela, askeleen edellä tuota koiraa. Että helppous on ollut kaukana, mutta kyllä se sitten antaakin ihan älyttömästi, kun jonku asian saa menemään perille. Raimo on semmonen voisko sanoa narttumainen uros, jolla on putkiaivot. Vähän vittumainen, jolla on omia vinkeitä, mutta kun jonku saat taottua sen kovaan kalloon, niin se pysyy siellä.

Parhaita oivalluksiani tällä hetkellä on käyttää siihen palkkion poistamista ja poissulkemista selän kääntämisellä. Niin simppeli asia, mitä en ole ennen älynnyt käyttää, mutta kun sen oivalsin, niin johan on raitasta helppo käsitellä. Aikomuksenani on porukalla treenatessakin tuota käyttää, pyydän kaikki kääntämään sille selän osoittaen näin syvää paheksuntaa törttöilyä kohtaan. Jännä nähä, miten tämä eläinkoe Raimoon tehoaa.

Sen olen huomannut, että piuhat tuolla koiralla yhistyy nopeasti. Puruissa alettiin hifistelemään vartioinnin asennon kanssa torstaina. Raimo veti irrotuksen jälkeen joko istumaan tai maahan. Maalimies veti sen siitä liinalla ja houkuttelemalla ylös (ai, että miten hienosti Raimo oli kuulolla ja vaikka yritti tuossa tilanteessa purra hihaa, riitti kun sanoin a-aa ja se irrotti) ja kun koira seisoi, sai tilin.Tänään se jo tarjosi irrotuksen jälkeen ite seisomista. Nopia oppiminen toki koskee myös huonojakin asioita, valitettavasti...

Raimo on sellanen koira, että se tekee vaikutuksen. On aivan sikahienoa, että se on minun käsiini uskottu!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Morjensta pöytään

Lopahti tuo kirjoittelu ihan tyynnin, kun tuntui, ettei kirjoittamillani jutuilla ollut muuta merkitystä kuin niiden ulostaminen omasta päästäni kirjoitettuun muotoon. Mitään en lupaa sitten nytkään, kirjoittelenko yhtään sen enempää. Pitää varmaan myös tarkistaa, onko lukijoitakaan enää listoilla :D Vaan mepä ollaan Raimon kanssa reenattu ahkeraan. Viime kesän lopusta pitkälle syksyyn painiskelin murkkuikäisen, korvattoman uroskoiran kanssa, vaan kyllä tässä alkaa valoa näkyä tunnelin päässä! Kyllähän minä tiesin, mitä oon ottamassa ja ettei tää helppoa tuu oleen. Välillä oon ollu viittä vaille kinttaita tekemässä, mutta isoimman osan ajasta oon ihan hiton onnellinen, kun tuo koira on mulle päätynyt! Tottista väännetään harvase päivä. Alan sinällään olla tyytyväinen mielentilaan, minkä oon saanu Raimolle luotua. Nyt kun siihen sais kestävyyttä ja häiriönsietoa, niin varmana alkas olla hyvä. Suunnitelmissa on keväälle tahi alkukesälle käydä BH-koe tekemässä, nin päästään keskittymä

Muutoksia

Nyt alan pikkuhiljaa toipua Brimin luopumisesta aiheutuneesta häpeästä, tuskasta ja ahdistuksesta. Minulla ei vain enää rahkeet riittäneet ja niinpä päätin luopua Brimistä, joka muutti takaisin Sanna-kasvattajalleen. Uskon ja luotan siihen, että siellä se saa ansaitsemaansa ymmärrystä, hellyyttä ja huomiota. Minä sitten jatkan yhden koiran kanssa. Raimo on edelleen "kaikessa ärsyttävyydessään ihan söpö". Se on energinen, vietikäs, välillä niin rasittava ja silti niin rakas. Eihän mulla ihan niin aktiivinen tämä ensimmäinen vuosi ole ollut kuin toivoin ja suunnittelin Raimon kotiutuessa viime kesänä. Mutta ei meillä mikään hoppu ole, tehdään siihen tahtiin kuin oma fiilis ja jaksaminen riittää. Katseet meillä on tulevaan. Toivottavasti se on hyvä ja onnekas.

Virheistä oppii

Muistilista seuraavalla jäljelle: 1. Mieti tuulensuuntaa. 2. Loppupalkka suljettuun purkkiin. 3. Koiralle pikkanen nälkä päälle. 4. Rauhallisuus. 5. Rutiinien muodostaminen jo heti alusta. 6. Mitä ruokaa jäljelle? Ei siis mennyt ihan putkeen meidän toinen jälki. En funtsinut asioita loppuun asti, joten seuraavalle jäljelle täytyy nyt ihan mietinnän kanssa tehdä suunnitelma, että päästäisiin kunnolla alkuun. Täytyy myös jatkossa suunnitella tarkkaan, milloin lähden jälkeä tekemään. Huomaa, että on pitkä aika siitä, kun olen kouluttanut viimeksi koiraa jäljelle. Muistan kyllä, että samanlaista säätämistä tämä alku oli Briminkin kanssa sillä erotuksella, että silloin minulla oli vähemmän tietoa ja taitoa. Ilmoitin meidät paikallisen palveluskoirayhdistyksen peltojälkikurssille, jonka vetää Vesa Kuosmanen. Toivotaan, että mahdutaan sekaan harjotuskoirakoksi! Se sijoittuu kesäkuun alkuun, niin saa samantien potkua jälkihommiin. Odotellessa jäljen vanhentumista tehtiin pientä to